Olen töissä ärrällä ja yhtenä päivänä sinne sisälle ryntäs nelikymppinen mies, joka sano, että sillä on diabetes ja sen on saatava äkkiä jotain, missä on sokeria. Se katteli suklaapatukoita kuolemanpelko silmissään ja odotti multa hyväksyvää katsetta tai sanaa. Se ei ollu köyhä, ja mä tiesin, että sillä on rahaa. Mulla on oikeistolaiset arvot ja ajattelin, että mun putiikissa ei syödä maksamatta, enkä siks sanonu mitään, enkä antanut sitä hyväksyvää katsetta. Äijän silmät pyörähti ympäri ja se kaatui siihen tiskin eteen. Kattelin sitä hetken ja ajattelin, että mitä kannattais tehdä. Onneks oli hiljanen aika päivästä.
Otin kännyn taskusta ja soitin yksykskahteen. Sanoin, että asiakas pökräs just mun tiskin edessä. Ne kysy, että hengittääkö se. Mä olin meneväni sen luokse, ja vastasin vähän ajan päästä, että hengittää se, vaikka mä seisoin koko ajan siinä kassan vieressä. Mä en jaksanu alkaa siirtää hyllykköä, että olisin päässy sen luo. Ne käski mun laittaa sen sivumakuulle ja sanovat, että ambulanssi on tulossa. Se makasi jo valmiiksi sivuttain, joten mun ei siis tarvinnu tehdä mitään.
Ihmettelin itsekin sitä, kun ei tullu yhtään asiakasta. Kului jotain 10 minuuttia ja ambulanssi ajoi ärrän eteen. Kaks kundia tuli sisälle ja toisella oli laukku kädessä. Ne kysyi multa, mitä tapahtui. Mä sanoin, että mies tuli ovesta sisään ja pyörtyi. Ne löysivät lätkän sen kädestä ja antovat sille piikin. Sitten ne hakivat paarit, laittovat sen siihen, sit autoon ja ajoivat pois.
Freud on sanonut, että terve ihminen tekee töitä ja rakastaa. Mä teen töitä ja rakastan itteeni. Jos se äijä joskus horisee jotain, että en antanu sille suklaata tai muuta vastaavaa, niin mä pysyn tiukasti sanoissani, ja sanon, että se ei sanonu sanaakaan, vaan tuli sisään ja pökräs.
Joku voi ehkä pitää mua psykopaattina, mutta en mä oo. Tää on mulle oikeistolaisista arvoista opittua, mun omaa holokaustia. Jokainen pitäköön huolen itsestään ja jotkut kaatuu. Jos se olisi ollut ihan hirveän köyhän ja osattoman näkönen, mä olisin saattanut auttaa sitä, koska mun ukki on tosi köyhästä torpasta lähtösin. Siitä tuli tosin huippufutaaja ja maajoukkuevalmentajakin. Mulla on tämä oma yritys, ärrä, ja mä olen henkeen ja vereen yrittäjä. Menestyminen perustuu kusetukseen, aina. Sen opetti mulle mummu, jolla oli laukkukauppa ja lopussa se oli rikas nainen. Mäkin olen vielä jonain päivänä rikas nainen.
